Monet tuntuvat kuvittelevan, että kulttuuriimme kuuluu ettei silmiin katsota ja toisia ei kehuta. Liekö tässä pätee sanonta: ”kulttuuri on katsojan silmässä” sillä oma käsitykseni kantasuomalaisena on aivan täysin päinvastainen. Täällä ei mene kauaakaan, kun ulos uskaltauduttuaan joku tulee jutustelemaan niitä näitä, vastaantulijat hymyilevät suloisesti katseen kohdatessaan ja paikalliseen kahvilaan ei tarvitse jäädä yksin; ellei halua.
Toki olen tavannut muutamia, joiden ulosanti ja käytös ei ole kehuttavan kohteliasta tilannetajusta puhumattakaan silti katukulttuuriamme sivustaseuranneena tällaiset ovat selkeä vähemmistö! Lienemmekö annamme huomiota enemmän heille, joiden käytös herättää meissä inhotusta? Olemmeko vain draamanhakuinen kansa, jotka tylsistyvät jos täällä sattuisikin olemaan ”ihan mukavaa väkeä” ja syrjäytyneimmätkin joutuisivat katsomaan itseänsä peiliin ennemmin, kuin tohtisivat syyttää toisia yksinäisyydestään…? Annammeko hyvälle sijaa nähdäksemme ja huomioidaksemme sitä riittävästi?
Ihmiset myös ilmaisevat mielipiteensä melko suoraan kysymättä eikä tarkoituksena ole loukata; täällä vain toimitaan niin ettei sanojaan ja tekemisiään tarvitse sievistellä. Mihin onkaan kadonnut rehti ja suora sisukkuus? Ei mihinkään. Joka sen väittää kadonneen on luultavasti joutunut vähemmistön kynsiin, taikka omaksunut jonkun toisen kulttuurin siemeniä omaan olemiseensa. Täällä kehutaan. Jos on toiselle hyvää sanottavaa se myös sanotaan. Silti on heitä jotka kuvittelevat kehun olevan pilkkaa. Luulemmeko vain että kulttuurissamme on asioita pahasti pielessä, kaivamme ne ”pielet” rivien väleistä vaikka väkisin?
”Nuoriso risoo!” Sanoo vanhakansa, mutta ehei, tämäkään ei kulttuurissamme ole suinkaan tällä tavalla. Vanhemmat ihmiset tönivät, haistattelevat, pahoittavat mielensä, kuvittelevat olevansa oikeutettuja kohtelemaan toisia kuin alamaisia vain koska ovat ikääntyneet enemmän? Kun toisaaltaan nuoriso oma-alotteisesti antaa tilaa, auttaa tarvittaessa ja ovat hyväntuulista väkeä.
On hienoa huomata, kuinka monenlaista kulkijaa pieneen maapalstaamme mahtuukaan ja vaikka narisemme paljon ja osoittelemme sormella herkästi toisia, osaamme tarpeen tullen myös katsoa peiliin, kehittää itseämme ja ymmärtää erilaisuutta. On upeaa olla suomalainen. Kaikkine varteensa katsojineen. Halaan just nyt teitä kaikkia.
Ylpeästi keltamusta, sinivalkoinen. <3 Susa
Imagine Insane Pieces 