Suomen kulttuuri?

Monet tuntuvat kuvittelevan, että kulttuuriimme kuuluu ettei silmiin katsota ja toisia ei kehuta. Liekö tässä pätee sanonta: ”kulttuuri on katsojan silmässä” sillä oma käsitykseni kantasuomalaisena on aivan täysin päinvastainen. Täällä ei mene kauaakaan, kun ulos uskaltauduttuaan joku tulee jutustelemaan niitä näitä, vastaantulijat hymyilevät suloisesti katseen kohdatessaan ja paikalliseen kahvilaan ei tarvitse jäädä yksin; ellei halua.

Olen (ko?) suomalainen

Kun en pidä saunomisesta. Tai no on se kerran/pari vuoteen ihan jees, jos sitten on lautasellinen vanilja viennetta jäätelökakkua mukana ja voin makoilla vähän vähemmillä lämmöillä ylälauteilla ja nostaa jalat ylös. Ei siellä hikimajassa ilman jätskiä istu susikaan, tai ei ainakaan Susakaan ;D Tämä saunomisen karttelu kulkee meillä suvussa jo ainakin toisessa polvessa, sillä rakas

Ei kauas tarvi mennä

Usein puhutaan, miten ulkomailla kaikki on niin eritavalla ja miten ihmisten toiminta ja tavat ovat hyvin toisenlaiset. On varmasti, jossain. Kulttuurierot vaikuttaa valtavasti meihin. Itse en ole matkatessa maailmalla tätä niinkään huomannut, mutta täällä kotimaamme Suomen sisällä kylläkin! Riittää kun matkaan halki moottoritien vain noin kolmenkymmenen kilometrin matkan, niin ihmiset ovat jo erittäin toisenlaisia. Enemmän

Kulttuurin nälkä.

Pääsispä kirjastoon! Tahon tehä palapelejä ja lukee vain vähän huonoista kirjoista ja paljon paremmista! Haluun lainaa kasan niitä psykologian kirjoja, joista vois ammentaa tajunnan oppia. Tahon nähä miten lehtisali on täynnä hiljaa istuvia ihmisiä uppoutuneina kukin valitsemiensa luettavien äärellä, kun vaan sivut suhahtelee sillon tällön. Upee paikka, kirjasto. Ja kaikki neulekerhot ja muut yhteisöllisyystapahtumat. Mun