Pitää olla unelma.

Yksikö vain? Matemaattisin määritelminhän tämänkaltaisia kuviteltuja tunnepuolen mietintöjä ei oikein voi loogistaa. Sen sijaan että alkaisimme tässä työntymään mielikuviin kohti mun unelmia, voisin pohtia unelmoinnin syvempää olemusta. Mitä se antaa meille? Onko se osalle meistä vain huuhaata jolloin vain käytännöllisyys ja realismi pitää meidät leivässä sekä kaidalla tiellä? Itselläni unelmointi on kuulunut isosti oman elämäniJatka lukemista ”Pitää olla unelma.”

Tuntuu, kuin mua ei pysäyttäis enää mikään…

Tässä henkisen kasvun ja kehityksen maaperällä on tullut havainnoitua itsessä muutoksia. Jotain samaa minussa vielä on, jonka olen tulkinnut olevan se niinkutsuttu ”persoonallisuus”, mutta osa minusta tuntuu kadonneen, olen tietoisesti kadottanut osan ja osa ilmeisesti huvennut pikkuhiljaa tässä itsetutkiskelun ja tiedostamisen välimaastossa. Jossain vaiheessa meinas iskee itseä ikävä, mutta joskus elämässä on päästettävä irti jostain,Jatka lukemista ”Tuntuu, kuin mua ei pysäyttäis enää mikään…”

Jotakin mahdotonta

Näin viimeyönä unen, jossa mun piti pelastaa maailma, siis koko maailma! Aina kun jotain oranssia tippui mun kädelle mun piti käydä pelastamassa jonkun elämä. Mä vaan kuljeskelin pimeissä tunneleissa pelastelemassa ihmisiä ja auton alle jäämässä olevia eläimiä. Mä ainoona tiesin kaiken ennakkoon. Emmä haluu joutuu oleen yksin vastuussa kaikesta. Mut siin unessa mä vaan menin,Jatka lukemista ”Jotakin mahdotonta”

Create your website with WordPress.com
Aloitus