Someuskollisuus

Jos on aloittanut oman julkaisuvyyhtinsä jossakin tietyssä kanavassa internetissä, voiko sen tuosta noin vaan vaihtaakin toiseen? Vai onko se vaikeaa? Mikä on lojaaliuden mitta sosiaalisessa mediassa?

Internetissä kaikenlaista julkaistaan yleiseen jakoon, vaikka moni varsinkin kuva- ja videomateriaali olisi ehkä sopivampaa lähettää vain aviovuoteen jakavalle henkilölle.

Kuulun heihin, joita somessa ja yhteydenpidossa yleisestikin kiinnostaa enempi ihmisten mietteet, kuin kuvat, sillä suuri osa somessa käytetyistä meemeistä ja ”kuvalla huomio” -liitännäisistä eivät edes ole julkaisijan itsensä aikaansaannoksia. Siksi sosiaalisen median kanavista Facebook on oma valintani, siellä näkee vielä pieniä tekstinpätkiä joista saattaa saada uutta ajateltavaa itselleenkin, vaikkakaan en ole järin aktiivinen somepostaaja, enempi sellainen yyvee -tyyppi. Nykypäivänä on pienoinen pakote olla mukana jossakin kanavassa, sillä muuten jäät melko yksin.

Olen kahdesti yrittänyt sisällyttää elämääni somekiellon, sillä haluaisin mieluiten olla sosiaalinen ilman internettiä. Tein kuitenkin molemmilla kerroilla varsin pian havainnon, että toisten sosiaalinen tarve tulee tyydytetyksi somessa. Määrä korvaa laadun, eikä ihmisiä enää valita persoonan vuoksi, vaan siksi että hän sattuu olemaan se, joka vastaa nopeiten takaisin nauruhymiöllä.

Tiedän että tämä omakin blogittamiseni on eräänlaista huomionkipeyttä, sillä jostakinhan se tarve julkaista tätä tekstiä tulee, jos syynä olisi pelkästään kirjoittaa itseä varten, jotta saan ulostettua nämä mietteeni, niin silloin pitäisi riittää etten julkaisisi mitään, mihinkään.

Toisille tärkeää on saada paljon seuraajia, jotkut tekee työkseen, elantonsa eteen sisältöä sosiaaliseen mediaan. Itse kuulun heihin, joille tästä ei makseta, joten en myöskään koe paineita laadusta, siltikin haluan olla jollakin tapaa uskottava.

Someuskollisuus on nykypäivänä myös lojaaliuden mitta ihmissuhteissa. Monet käyvät mollaamassa omaa parisuhdettaan tai ystäviään, työtovereitaan ja pomojaan, sukulaisiaan sekä lemmikkejään somessa. Olisi toivottavaa, että nuo asiat joita tuntemattomille kertoilee omasta elämästään kestäisivät päivänvalon myös asianomaisten kuultaviksi, mutta vahvasti epäilen.

Some olevinaan oikeuttaa pitämään yhteyttä kyseenalaisin keinoin, ihankuin se ei olisi todellisuutta ollenkaan. Aivan liian moni puhuu loukkaavia asioita toisista, kuvitellen ettei se haittaa, kun sehän tapahtuu vain netissä.

Mikä sisältö? Sus<3

Kirjoitukseni on osa bloggariryhmämme yhteispostausta, kannattaa käydä ruokkimassa mieltä myös näillä muiden ryhmäläistemme ajatuksilla sosiaalisesta mediasta:

https://viaperasperaadastra.com/2021/05/29/iso-paha-some-lojaaliuden-mitta-sosiaalisessa-mediassa/

3 vastausta artikkeliin “Someuskollisuus

  1. Somen kasvottomuus on ongelmista pahin. Helppo on nahistaa ruudulle kun se ei lyö takaisin. Turhan usein unohdetaan, että ruudun toisella puolella on ihminen.

    Minäkin olisin mielelläni kasvotusten- tyyppi. Se ei ole enää kovinkaan mahdollista tällä maailmanmenolla. Joten joudun sopeutumaan. Ainoa, mitä yritän muistaa, etten sanoa somessa mitään sellaista, mitä en pystyisi lausumaan kasvotusten.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: