Pitää olla unelma.

Yksikö vain? Matemaattisin määritelminhän tämänkaltaisia kuviteltuja tunnepuolen mietintöjä ei oikein voi loogistaa.

Sen sijaan että alkaisimme tässä työntymään mielikuviin kohti mun unelmia, voisin pohtia unelmoinnin syvempää olemusta. Mitä se antaa meille? Onko se osalle meistä vain huuhaata jolloin vain käytännöllisyys ja realismi pitää meidät leivässä sekä kaidalla tiellä?

Itselläni unelmointi on kuulunut isosti oman elämäni viettotapoihin niin kauan kuin muistan osanneeni potea hieman muutakin kuin vain nälkääni ja tuhnuista vaippaani…

Aikojemme suuret filosofit ja toisinajatteluun pyrkivät taiteilijat ovat nähneet jollakin tapaa kenties unelmointia apunaan käyttäen tulevaan. Harmillista että heistä kovin moni on alkanut saamaan näkyviä tuloksia työlleen vasta henkensä menetettyään. Kiitos heille siitä, että me olemme saaneet heidän haaveensa käyttöömme, on vain vienyt ihmiskunnalta hirveästi aikaa käsittää näiden unelmien käytännössä toimivan ja olevan tänä päivänä jopa kansakunnassa pahinta addiktiota aiheuttavaa, jos nyt vaikka otetaan esimerkiksi sellainen sähkösetä kuin Nikola Tesla. Hän unelmoi asioita tapahtuvaksi käytännössä, joita toiset eivät millään ehtineet sisäistää. Toisaalta, ilman hänen unelmiaan ihmiskunnan kiire ei kenties olisi päässyt ihan näihin raameihin kuin nyt, joten onko unelmointi jopa vaarallista?

Siitäkö unelmoinnissa on kyse? Tehdä maailmasta jollain tapaa erilainen, jotta saisi itsessään tai ympäristössä aikaan jonkunlaisen muutoksen, jotta olisi onnellisempi, terveempi, suvaitsevaisempi, upeampi ja niin edelleen…

Minussa ainakin herää toivo ja motivaatio parempaan huomiseen kun vain jaksan mielikuvailla itselleni kaikkea sellaistakin mitä ei edes ole mahdollista toteuttaa, joko siksi ettei niitä paikkoja tai mahdollisuuksia edes ole tieteellisesti olemassa. Silti saan jotain kummaa itseäni isompaa voimaa ajatellessani kaiken haluamani olevan mahdollista, kaiken toivomani käyvän tunteen lisäksi myös järkeen.

Joidenkin unelmista saattaa kenties olla haittaakin toisille, mutta ihminen on itsekäs oman etunsa tavoittelija, jolla tuskin on haaveissaan useinkaan jotain toista varten. Joko pyrimme saamaan huomiota ja hyväksyntää, taikka itsellemme jotakin sellaista, jota ilman emme ehkä halua sopeutua elämään, jossei todellisuudessa, niin edes siellä vaaleanpunaisen pilvenhattaran tuolla puolen, jossa sieluamme ruokitaan vain hyvänolon tunteilla eikä mitään pahaa tapahdu koskaan.

Vaikka kaikki hyvä on jo tässä, miksi kaipaus ei katoa? Olisimmeko ilman unelmiamme vain aikansa ajelehtivia kuoria? Sus<3

Tämä on yhteisömme Meidän Blogit -yhteisprojekti. Tervetuloa unelmoimaan yhteistuumin. Muiden jäsenten postaukset löytyvät täällä:

https://viaperasperaadastra.com/2021/04/24/pitaa-olla-unelmia-ja-tavoitteita/

https://www.lily.fi/blogit/aito-ajatus/turhia-unelmia/

https://www.tulivaanmieleen.fi/2021/04/25/unelmien-ja-haaveiden-osa-ihmisen-elamassa/

6 vastausta artikkeliin “Pitää olla unelma.

  1. Omien unelmien toteuttamisessa pitää välillä olla tosi itsekäs, että unelma toteutuu. Se on ikävä kyllä niin, että mitä useammin ajaudumme toteuttamaan toisten haaveita ja tavoitteita. Siinä se ristiriita onkin.

    Tykkää

    1. Unelmointihan on mielikuvituksen tuotetta suurelta osin, eikä mielestäni välttämättä edes kaipaa toteutusta. Tavoitteet ovat sitten asia erikseen. Haaveilu ja unelmointi on vähän kun katselisi unia hereillä ollessaan :) pientä pilkettä silmäkulmassa.

      Liked by 2 people

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: