Oppimääreet mestarilta kisällille

Antti opettaa kuinka kuuliainen kirjoittaja saa tekstinsä oikoluettua helpommin ja kirjoituksistaan mallimittaisia.

Antti opettaa kuinka kuuliainen kirjoittaja saa tekstinsä oikoluettua helpommin ja kirjoituksistaan mallimittaisia. Muista: ctrl a, ctrl c, ctrl v.

Minut haastettiin. Kirjoittamaan tietyn mittainen teksti, jotta pysyisi jonkinlainen kontrolli… Omaan toimintaan haiskahtaa varsin kummalliselta kombolta… Osaisinko luoda jotain jossa pohjana on jonkinlainen sääntö? No mä kokeilen. Sain suurelta ajattelijalta, kollegalta, kirjoittajalta, eläjältä, viihdyttäjältä jo toistamiseen noottia, kun mun tekstit toisinaan venyy turhan pitkiksi.

”Kuuklaa docs ja lisää plussasta paperi, kirjoita sinne jokin pätkä ja siirrä se haluamalles alustalle. Se oikolukee sun puolesta ja tarkistaa kirjoitetun tekstin määrän, helpompi tiivistää ja varmistaa ettet oo kirjoittanut aivan siansaksaa…” Näinköhän se mittaa mun kuumeenki ja tarkastaa välillä pulssin, kun oikein tohinoissaan intoudun kirjoittamaan?

On hyvä joissakin asioissa määrittää itselleen rajat ja säännöt, moraalikäsitys, sekä vastuu, mut kirjoittaminen tuntuu itselle niin terapeuttiselta jutulta, etten tiedä onko musta tällaiseen, aiheuttaako kirjoittamisen liiallinen syynääminen kenties lukon kirjoittamiseen? Vai onko mussa vaan sellainen sisäänrakennettu vika, etten tahdo niin millään sopia mihinkään muottiin itseni enkä tekeleideni kanssa. Kitaran soitostakin olen monesti kuullut toisilta, itseäni lahjakkaimmilta soittajilta, notta jotkut perus soinnut ja oppimääreet olis hyvä osata… Pyh! Mä vedän tunteella nää joista nautin.

Työelämään on pakko sisällyttää aikatauluja, toisten huomioonottamista, nöyryyttä, tietyn kaavan mukaan toimimista… En mä halua mun omiin juttuihin sotkea sääntöjä.

Työelämässäkin mulle on tärkeää saada tehdä asioita joista pystyn aidosti nauttimaan ja täytyy olla ideologioita jotka ei sodi mun omia aatteita vastaan tai mun moraaliani. Tiedän, että mä käyn toisten hermoon tällä ainavaan niin hälläväliä asenteellani, mut emmä oikeesti toimi niin, ettenkö välittäisi säännöistä, mä en vaan halua laittaa itteeni mihinkään lokeroon tietyissä jutuissa, haluun olla täysin vapaa. Blogia kirjoitan itseäni varten, joskin on aina mukavaa saada kuulla miten toiset suhtautuu asioihin joita pohdin. Musiikkia soitan itseeni varten, mä saan siitä niiiin paljon, että joku joka ei sais siitä mitään saattais pilata mun tunnekuohun pahimmassa tapauksessa, mut onneks ja toivottavasti vain hetkellisesti.

Kirjoitukseni alku on tuo tekstinpätkä, jonka kirjoitin kokeillessani tuon docsin toimintaa. En niinkään omasta tarpeesta ja itseäni varten, vaan oikeestaan siks, että mä annan sille mahdollisuuden olla mulle hyödyksi ja ”suloiselle Antille” mahdollisuuden saada hyvä mieli siitä, että sai opettaa ”vihaista Liisiä” :D

On hienoa, että meillä on olemassa kaikenmoisia hyöty- ja apuohjelmia, jotka nopeuttaa tekemistä ja auttaa meitä olemaan tehokkaampia, näkymään paremmin, suoriutumaan kunnialla. Silti angstaan, vähäsen. Mihin tässä maailmassa kaikilla tuntuu olevan niin kova kiire nykyisin? Taivahan porteille ennätysajassa?

Vedän tunteella, en järjellä. Sus<3

Antin mahtiblogia kannattaa käydä lukemassa täältä ;)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: